Hyvän mielen tuikahdus universumin laidalla

Kuva Jarmo Lahdesta
Jarmo Lahti

Parin kävelylenkittömän päivän jälkeen tänään auringonpaisteessa pienessä ehkä asteen tuulettomassa pakkasessa 10,13 kilometrin lenkki mukavissa maisemissa Herttoniemenrannasta Roihuvuoren kautta Marjaniemeen ja takaisin.

Mieli oli kävelyn aikana milloin missäkin, mutta vähän enemmän sekä ajattelun ajattelussa tuoreeltaan luetun “E. Saarisen ajatuksia elämästä, rakkaudesta ja ajattelun ajattelusta, osa 2: Kyse on sinusta” johdosta että mielenrauhassa, kun parhaillaan on luvussa Pekka Saurin “Mielenrauha levottomassa maailmassa”.

Jonkin verran “metafyysisiksi” menivät ajattelukuviot. Että onpa hienoa että on sattunut osumaan ikuisuuspituisten aionien aikana äärettömässä universumissa siihen kohtaan ja ajanjaksoon, jossa miljardien vuosien silmänräpäyksessä kehittyivät elämän mahdollistavat aineet ja olosuhteet. Ja toisessa miljardien vuosien silmänräpäyksessä elämän ja evoluution tuloksena viimeisten miljoonien vuosien kuluessa ihminen ja ihmiskunta.

Ja tänään lenkillä yksi mitätön ihminen mietti osaansa ihmisenä siinä omassa mittaamattoman lyhyessä ajassa, jonka ihminen saati hän itse on olemassa. Että osuinpa ihmiskunnan ja siinä omien yhteisöjeni varsinaiseen kulta-aikaan. Hyvissä ajoin “ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät minua miellytä”.

Olen täällä juuri siihen aikaan, kun ihminen on kehittänyt uskonnot, taiteet ja tieteet. Ja oppinut tietämään ja tuntemaan kauneuden ja rakkauden. Ja myös tuottamaan kauneutta ja antamaan ja vastaanottamaan rakkautta.

Ehkä niinkin paljon, että vaikka ne pahat päivät näyttävät jo vahvasti olevan tuloillaan, niin ihmiset ja ihmiskunta pystyy vielä kääntämään omalla kohdalla parempaan suuntaan. Ja elämään tässä universumin ajassa ja paikassa ties vaikka aina oman aurinkomme sammumiseen asti.

Mutta osaanko iloita tästä onnekkuudesta edes joskus vielä silloinkin, kun jalat eivät jaksa enää pitkiä kävelylenkkejä? Ja hapertuuko muistini ja mieleni niin, että en edes muista mitään kaikesta lukemastani ja ajattelemastani enkä siksikään kykene enää iloitsemaan?

Tähtitaivas-kuva (from Pixabay.com)